High tech low life

Kyberpunk on yksi suosikkigenreistäni fiktion saralla. Kuten monen muunkin suosikkigenreni kanssa (dystopia, fantasia, kauhu...) pidän vain kourallisesta genreä edustavista tarinoista: Akirasta, joistakin Gibsonin novelleista, en oikeastaan yhdestäkään romaanista ja harvasta elokuvasta. Pidän enemmänkin kyberpunkin ideasta kuin toteutuksesta. Tämän takia olen myos sitä mieltä, että kyberpunkilla on paljon tarjottavana myos omallekin ajallemme - paljon muutakin kuin vain kasari-tai ysäriretroilua. Odotukset ovat siis aika korkealla URSin tulevan kyberpunk-antologian suhteen - tämänhetkinen maailmantilanteemme on jo niin lähellä kyberpunkin visioita, että meidän luulisi pystyvän melkoisiin suorituksiin scifi-kirjoittajina! Itse haluan yhdistää kyberpunkin tyypillisimmät visiot ajatukseen "vihreistä" kaupungeista, kasviston täyttämiin pilvenpiirtäjiin ja moderniin arkkitehtuuriin, jota näin Tokiossa ja josta on ensimerkkejä täällä Lontoossakin. Viher-intoilumme kun yhdistää ihmisluonnon ja maailman realiteetteihin, kasvottomaan miljoonakaupunkiin gangstereineen, suuryrityksineen ja seikkailijoineen voi saada aikaan melkoisen, noh, myrkyllisen keitoksen...

Suosikkiteokseni koko genressä on todennäkoisesti Gibsonin Burning Chrome. Gibson kirjoittaa vetävämmin, hauskemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin scifikirjoittajat yleensä, mutta en juurikaan arvosta hänen juonenkuljetustaitojaan. Parhaimmillaan hänen kirjoitustyylinsä on pieninä annoksina. Burning Chrome sisältää upean tunnelmallisia tarinoita, joista suosikissani yritetään manata pois 1930-luvun utopistisen Metropoliksen aavetta nykypäivästä johon se sekoittuu erityisen visuaalisella tavalla. Huvittavaa varsinkin 80-luvun tarinoissa on tietenkin se, että huipputeknisessä tulevaisuudessa on kuitenkin aina Neuvostoliitto, kummallista, että tuo valtakunta tuntui aina niin kuolemattomalta. Lisäksi, ehkä siksi, että oli teini-ikäinen 90-luvulla jolloin elettiin näin jälkikäteen ajateltuna toivottoman optimistisen futuristisessa kuplassa hurjien tulevaisuudenvisioiden ollessa suosiossa, kyberpunk vaikuttaa usein, milloin tahansa se on kirjoitettukin jokseenkin ysäriltä. Nahkatakit, peililasit, futuristiset vaatteet - kaikesta tuosta tulee mieleen X-files ja Eurodance-videot. 

Uusin kyberpunk-vaikutteinen kirja, jonka luin äskettäin oli Dan Simmonsin (varsin äärioikeistolainen) Flashback. Siinä kaikki oman aikamme pahimmat pelot yhdistyivät jo 80-luvulta tuttuihin tropeisiin. Valtaosa amerikkalaisista oli koukussa huumeeseen, jonka avulla he pystyivät uudelleenelää menneisyytensä kauneimmat muistot, japanilaiset (kyberpunkissa aina tärkeä kansakunta) uus-samuraisuvut hallitsivat maailmantaloutta ja Eurooppa kuului Kansainväliseen Kalifaattiin!

Kirjailijat itse näkivät populaarikulttuurin tärkeänä osana genreä - musiikin, tietokoneet, erilaiset muodit, pelit ja niin edelleen. Huvittavaa kylläkin, varhaisessa (ja hyvin kokeellisessa) antologiassa Peililasit niinkin keski-ikäinen mainstream-tavara kuin Stadionrock mainitaan todella futuristisena eikä sitä genreä, joka kyberpunk-tropeita on käyttänyt kaikkein eniten - electro-industrialia - mainita ollenkaan. Koska kyse sattuu olemaan suosikkilajistani musiikin saralla, minulle kyberpunk-vaikutteinen musiikki on usein inspiroivampaa kuin kirjallisuus tai usein ikävystyttävän actionpainotteisen elokuvat.

 Klassikkojen pariin

Front Line Assemblyn Mindphaser on olan lajinsa klassikkoja, joka aikoinaan soi, uskomatonta kyllä MTV:lläkin. Kyberpunk-visiot ovat vieläkin suosittuja synkemmän konemusiikin puolella - esimerkiksi Grendelin Chemicals and Circuitry ja tänä vuonna julkaista levy Timewave Zero ovat täyttä kyberpunkkia sieltä pinnallisimmasta päästä. Jos kyberpunk tarkoittaa sinulle kovia huumeita, kimmoja ja koneita, suosittelen Grendeliä vilpittomästi. Oma suosikkini on kuitenkin enemmän Geek-osastolle kuuluva Mind.in.a.box, joka on luonut kokonaisen oman kyberpunk-maailmansa ja tarinansa, johon teemalevyt Dreamweb, Crossroads ja Revelations keskittyvät. Mind.in.a.box on monesta syystä lempibändini, eikä vähiten käsittelemiensä teemojen takia. Sen tarina luotaa hiukan syvempiä vesiä, käsitellen identiteettiin ja vapaaseen tahtoon liittyviä kysymyksiä. Tarinan päähenkilo tuntuu välillä katoavan epäinhimilliseen konemaailmaan lopullisesti. Mind.in.a.box lienee ainoa yhtye maailmassa, joka säveltää täydellisestä muistinmenetyksestä kertovia koskettavia balladeja (täydellinen ballandienaihe minun mielestäni)

Grendel tykkää kyberpunk-kliseistä!

Tämä visio on paljon kiehtovampi...

Tykkään kyberpunkista ennen kaikkea visuaalisesti. Se on inspiraationi klubivaatetukseen, kuvituksiini ja kaikenkarvaiseen askarteluun. Innostukseni koneita ja pilvenpiirtäjien täyttämää maisemaa kohtaan on aika suuri. Tokiossa kaupungin katseleminen näkoalatornista käsin oli suorastaan ekstaattinen kokemus.