Kommunisteja ja satanisteja - eli jälleen Dennis Wheatleyn parissa...

Minä pidän Dennis Wheatleyn pulp-trillereistä. Niitä on mukava lukea hupimielessä monesta syystä - ne ovat jotenkin niin brittiläisiä eksentrisellä ja hauskalla tavalla, ne ovat aikamatka 1930-50-luvun mentaliteettiin ja kulttuuriin, pahikset ovat pahoja, sankarit ja sankarittaret urheita ja maaseudun kartanoissa tapahtuu jännittäviä asioita! Ollakseen kirjoitettu noinkin kauan sitten ne ovat myos aika graafisia ja rohkeita. Viimeisin lukukokemukseni oli 1960-luvun painos parikymmentä vuotta vanhemmasta sota-aikaan sijoittuvasta klassikosta "The Haunting of Toby Jugg". Tuosta on ihan uutukainen klassikkosarja-painoskin, mutta oma versioni näytti tällaiselta. Peittelin sen kantta metrossa ja kahviloissa...

Luonnollisesti kirjassa ei  ole kohtausta, jossa joku nainen heiluisi maagisessa transsissa yläosattomissa. Parhaiden kioskikirjallisuuden perinteiden mukaan koko kirjassa ei itse asiassa ole  vaaleahiuksista kaunotarta ollenkaan vaikka sellainen kannessa esiintyykin. Hämähäkkejä sen sijaan vipeltää kirjan sivuilla huomattava määrä, joten araknofobiselle tämä voi olla melkoinen koettelemus...

Kirja on kirjoitettu päiväkirjankatkelmina minä-muodossa ja tuo tyyli toimii loistavasti. Alkuvitkastelun jälkeen tapahtumat lähtevät rullaamaan ja lukija aavistaa usein ennen varsin naiivia ja luottavaista päähenkiloä että missä oikein mennään. Välillä päähenkilon viholliset onnistuvat manipuloimaan tätä niin kovasti, että lukijaa aivan säälittää kun tämä ei tuota itse tajua ollenkaan.

Päähenkilo on hyvin nuori sotainvalidi - vasta 20-vuotias kävelykykynsä menettänyt pyorätuolipotilas jonka pitäisi täysi-ikäiseksi parin kuukauden päästä tultuaa periä valtava omaisuus. Hän asuu vanhassa kartanossa palvelijoiden, hoitajien ja sukunsa karismaattisen luottomiehen, Tohtori Helmuthin hoivattavana. Lapsuutensa hän on viettänyt hiukan hulttioimaisen setänsä ja tämän nuoren ja kauniin vaimon luona sekä kokeilevassa vapaakoulussa, jossa hänellä opetettiin hyvin erikoisia asioita ja jonka motto oli "Do what thou will shall be the whole law"... Ja oisin hän valvoo kauhun vallassa, koska jokin sanomaton hirvio tuntuu yrittävän tunkeutua hänen huoneeseensa...

Dennis Wheatley, jonka mielestä siis, spoilaan tässä nyt juonta muille pulpin ystäville - kommunismi on Saatanan juoni, on aatteiltaan tänä päivänä kovin vanhentunut ja poliittisesti epäkorrekti. Silti hänen tarinoiltaan on turha odottaa neitoa pulassa ja uljasta sankaria - tähänasti lukemistani kirjoissa joka kerta mies on ollut pulassa ja useimmiten naiset toimivat urheasti ja sankarillisesti, silti vaikuttamatta mitenkään  maskuliinisilta action-sankareilta. Jotenkin he vain selviävät rankistakin seikkailuista brittiläisellä sisukkuudella ja reippaudella.

Dennis Wheatleytä on haukuttu huonoksi kirjoittajaksi joka luo kaksiulotteisia henkilohahmoja, mutta kun verrataan viimeisimpään lukukokemukseeni (tästä toisessa entryssä lisää) oli kieli toki sujuvaa ja henkilokaarti mielenkiintoinen. Tästä kirjasta on tehty erittäin huonoksi ja vain osittain alkuperäiseen tarinaan perustuvaksi haukuttu elokuva, pääosassa itse Robert Pattison! Taidan jättää väliin...