Oletteko huomanneet, että nykyään mitään nörttipuolen viihdetuotetta ei voida julkaista ilman ideologista vouhotusta, ylikuumenevaa riitelyä ja turhanpäiväistä fanidraamaa? Keskinkertainen ja puisevasti näytelty Star Wars Acolyte-sarja on tästä niin hyvä esimerkki, että päätin avautua aiheesta kunnollisesti. Disneyn Star Warsilla on nimittäin nykyään tietynlainen kaava, mikä vakiintui jo siinä vaiheessa kun kaikki tajusivat, että Sequel-trilogia tulisi olemaan aika sekavaa settiä keskenään eri mieltä olevien ohjaajien takia. Mutta Disney keksikin ikiliikkujan, ehkä ainoan koko maailmassa.
Toksiset fanit ja niistä järkyttymisen.
En itse ole media-alalla, mutta olen hyvä havainnoimaan näennäisesti sekavissa kuvioissa kaavamaisuuksia ja huomasin näissä Disneyn Star Wars fanidraamoissa selkeän kaavamaisuuden, jota en kuitenkaan osannut pukea sanoiksi. Olen löytänyt aiheesta yhden hyvän analyysin, joka taustoittaa sitä -mistä - kyseinen tyyli on syntynyt. https://unherd.com/2022/06/the-media-is-run-by-trolls/
Who benefits from this? The trolls do, of course. They’re getting exactly what they want, their status and influence growing with every indignant squawk, every angry celebrity video response. But they’re not the only ones. A media class that makes its living on outrage gets a story that does numbers. Moses Ingram gets an outpouring of support and waves of positive press coverage. The studio execs behind Obi Wan Kenobi get the warm, fuzzy feeling that comes from persuading a bunch of impressionable people that the best way to signal their moral correctness is by putting more money in Disney’s pocket. Everybody wins.
Except the art, of course. In a culture that cannot conceive of appreciating something you love unless it’s part of a righteous backlash against the angry baby-men you hate, art loses every time.
Tällä hetkellä Star Warsista -ja oikeastaan mihinkä tahansa nörttikulttuuriin liittyvästä- on kaksi keskenään riitelevää versiota: Ensimmäinen on se, että Star Wars on omiin päiviimme saakka ollut liian homogeenista - ei tarpeeksi naisia, ei tarpeeksi etnisiä vähemmistöjä ja että on "vaikeaa olla nainen Star Warsissa" siis kirjoittaja, ohjaaja, näyttelijä tai fani. Nyt vihdoinkin Star Wars on kaikille! Paitsi toksisille sovinistifaneille, jotka eivät hyväksy uutta edistyksellistä Star Warsia! Niitä on kaikkialla ja ne pilaavat kaiken!
Toinen versio on se, että Star Wars oli aina miehille, poikien viihdettä, jonka feministit pilasivat. Star Wars on nykymuodossaan kuollut ja kuopattu, kaikki klassikkotrilogian (tai prequel-trilogia, riippuu somettajan iästä) jälkeen on armotonta woke-scheissea eikä minkään arvoista. Tätä ideologiaa promotoivat spammaavat arviointeja, haukkuvat rasistisesti ja seksistisesti porukkaa somessa - ja saa aikaan tahtomansa reaktion - Disney julkaisee vetoomuksia siitä, miten Star Wars on kaikkia varten, sarjojen näyttelijät avautuvat tuskastaan etc.
Se, onko Disneyn Star Wars itsessään hyvä vai huono asia verrattuna aikaisempaan katoaa jonnekin ideologiseen kähinään. Kumpikin osapuoli on muuten väärässä, kuten tavallisesti.
Olen itse ollut Star Wars-fani teinistä asti. Aluksi fanitin vain alkuperäistä trilogiaa (ja salaa Hayden Christensenin Anakinia) mutta kaksikymppisenä löysin silloiset EU (Expanded Universe) kirjat ja sarjakuvat. Kokonainen universumi seikkailuja, sankareita ja pahiksia, kohderyhmänä kaltaiseni aikuiset fanit!
Tässä suosikkini Lumiya
2000-luvun alkupuolen Stars Wars-romaaneissa ja sarjakuvissa oli valtava määrä naishahmoja, pahiksia ja sankareita. Ne sijoittuivat maailmaan, missä naiset kohosivat huipulle asti eikä se ollut mikään juttu. Nykykulttuurissa on ehkä vaikea ymmärtää miten vähän merkitystä sillä oli, oikeasti en uhrannut sekuntiakaan sen pohdinnalle mikä naisen asema oli Star Warsissa. Naisfaneja ei (ihan oikeasti) myöskään kohdeltu huonosti fanifoorumeilla. Sillä ei ollut mitään merkitystä. Muistakaa, että tämä oli vielä sitä (kaunista) aikaa, kun kaikki olivat anonyymeja avatarilla, jotka saattoivat olla mitä tahansa. Sillä ei ollut mitään merkitystä kuka sinä olit. Ei positiivista tai negatiivista. Ja koska kukaan ei kirjoittanut naishahmoja "kirjoitanpa nyt hemmetin vahvoja naishahmoja, vikiskää mammanpojat"-fiiliksellä olivat naishahmot kiinnostavia ja monitahoisia. Koska kukaan ei ollut girlboss (silloinkaan kun johti kokonaista taistelulaivuetta) olivat henkilöhahmot oikeasti tosi jees. Tarinoissa oli myös romantiikkaa ja eroottista latausta, jopa seksiä (koska EU ei ollut kliininen Disneyn tavoin.)
Ennen Disneytä Star Wars oli - erilaista
Ennen Disneytä ketään ei myöskään kiinnostanut se, että osa artisteista oli naisia. Yksi suositun Legacy-sarjakuvan artisteista oli nainen, Jan Duursema. Yksi Legacy of the Force-kirjasarjan kirjoittajista oli Karen Traviss, joka vitsaili haastattelussa olevansa ryhmän "pahis" koska oli britti muiden ollessa amerikkalaisia (Star Warsissahan pahiksilla oli usein brittiaksentti). Hän sai osakseen kovaa kritiikkiä fanifoorumeillä siitä, miten fanitti kirjoissaan liian avoimesti Boba Fettiä ja esitti Jedit negatiivisessa valossa. Jotkut eivät voineet sietää hänen romaanejaan. Mutta kukaan ei -ikinä - ottanut puheeksi hänen sukupuoltaan. Koska sillä ei ollut mitään merkitystä.
Tämä oli Star Wars-fandomin todellisuus 10 vuotta sitten.
Mutta mitäs kaikki ne aidosti naisvihamieliset ja rasistiset kommentit somessa?
Niin. Muistatteko edellisten potkupallokisojen aikaisen skandaalin siitä, miten Englannin pelaajien mokaaminen rankkareissa aiheutti rasististen kommenttien hyökyaallon Twitterissä? Siitä oli uutisia kaikkialla, koko Englanti todettiin rasistien pesäksi ja kaikki olivat kauhuissaan ja pahoillaan.
Ja sitten kävi ilmi, että rasistisia kommentteja twiitanneita oli alle 10 (siis koko Twitterin käyttäjämäärästä) ja suuri osa kommenteista tuli Intiasta (tälle on ihan looginen selitys - Euroopan ulkopuolella lyödään vetoa Euroopan peleistä ja kielenkäyttö on paljon häijympää kuin länsi-Euroopassa)
Vähän sama tapahtui uuden Rings of Power-sarjan kanssa. Sama hässäkkä rasismista ja seksismistä, kauhistuneet studiopamput, järkyttyneet näyttelijät, fanit saivat haukut ja some täyttyi aidosti ilkeästä kommentoinnista. Mutta silloin huomasin jo ihan itsekin, että niitä rasistisia kommentoijia oli kourallinen. Samat tyypit kommentoivat kaikkialla, niitä siteerattiin kaikkialla. Yksi niistä oli Varg Vikernes! Ehkä kourallinen netissä asuvia rotusotureita ei kuitenkaan ole totuus koko lyttyyn haukutusta fandomista.
Kuten linkkaamastani artikkelista käy ilmi, kyse on ilmiöstä, missä tubettajat, nettimedia/klikkimedia, pieni trollimäärä ja törkeän rikkaat ja vaikutusvaltaiset mediastudiot ruokkivat toisiaan. Klikkimedia saa uutisia jonkun hörhön somettelusta, näyttelijät, jotka haluavat julkisuutta, mutta vain omilla ehdoillaan, saavat kaikkien sympatiat puolelleen ja Disney nauraa koko matkan pankkiin. Ja ärsyttävintä tuossa on se, että se pilaa varsinaisen viihteen. Mistään ei voi enää nauttia kunnolla, koska on kiusallisen tietoinen siitä taustalla puksuttavasta ikiliikkujasta omine draaman kaarineen. Käsikirjoittajat reagoivat draamailuun kirjoittamalla toiseen galaksiin sijoittuvaan tarinaan nykyhössötystä, joka on sulavaa ja luontevaa kuin Stalin traktorin vieressä Punaisella Torilla Neuvostoleffassa (varastin tämän vertauksen Filmihullusta vuosien takaa). Kaikki ovat tavallaan liian tietoisia ja riippuvaisia toisistaan.
No, voin onneksi lukea aina uudestaan ne 2000-luvun alkupuolen kirjat ja sarjakuvat.
