The Times - lehden internetsivun mukaan tämä on top 10 lista kirjoista, joita ihmiset keskustelun yhteydessä ovat väittäneet lukeneensa, vaikka ovat jättäneet kesken muutaman sivun jälkeen.
1) 1984 by George Orwell (42 percent)
2) War and Peace by Leo Tolstoy (31 percent)
3) Ulysses by James Joyce (25 percent)
4) The Bible (it doesn't say which testament! 24 percent)
5) Madame Bovary by Gustave Flaubert (16 percent)
6) A Brief History of Time by Stephen Hawking (15 percent)
7) Midnight's Children by Salman Rushdie (14 percent)
8) In Remembrance of Things Past by Marcel Proust (9 percent)
9) Dreams from my Father by Barack Obama (6 percent)
10) The Selfish Gene by Richard Dawkins (6 percent)
Olen itse lukenut (ihan oikeasti) tästä listasta vain Raamatun, 1984 ja Madame Bovaryn. Madame Bovaryn suhteen ymmärrän hyvin, miksi se jätetään kesken. Olen lukenut Raamatusta jopa ne nimiluettelot - itse asiassa pidän niistä nimiluetteloista, koska spefikirjailija tarvitsee aina jännittäviä nimiä nimienkeräysvihkoon. 1984 on minusta todella hyvä kirja ja Madame Bovary jotenkin...no, turha, mikä on ilkeästi sanottu, kun ottaa huomioon, miten Gustave Flaubert piti taidetta tärkeimpänä asiana koko elämässään ja hioi klassikkoaan viiden vuoden ajan.
Historianopiskelijana varmasti tartun Sotaan ja Rauhaan sopivan loman aikana ja varmasti arvostankin sitä - venäläinen kirjallisuus tuntuu olevan aivan erityisen vaikeaa briteille, minkä huomaa jo siitä, että harva edes tietää kuka on Dostojevski. Ulysseusta olen joutunut lukemaan pätkittäin yliopistossa ja -erään Timesin lukijakommentin kirjoittajan tavoin haluaisin mielelläni käyttää sitä ovenpidikkeenä.
Ihmiset jättävät 1984:n kesken? Outoa porukkaa, minusta se oli kaikkea muuta kuin tylsä. Vaikka toisaalta en ole koskaan ymmärtänyt sitäkään, että Sinuhe egyptiläistä sanotaan vaikealukuiseksi... Ja Raamatun olen lukenut kokonaan, nimiluetteloineen kaikkineen, itse asiassa varmaan ainakin kahteen kertaan. Joistakin kirjoista itse asiassa pidinkin, mutta epäilen vähän, olisiko sitä tullut vapaaehtoisesti luettua.
VastaaPoistaMadame Bovaryn suhteen myönnän, että sanon lukeneeni sen, vaikka oikeasti jätin lukematta viimeiset 30 sivua, kun motivaatiota ei kerta kaikkiaan ollut. Miksi suurissa klassikoissa on niin usein niin vihattavia henkilöitä?
Höh no onpa kummaa että ihmiset ei muka jaksa lukea Keskiyön lapsia. Sehän nyt on virkeinta viihdettä mitä voi kuvitella. Olisipa mielenkiintoista sitten tietää mitä kirjoja ihmiset väittävät etteivät ole lukeneet mutta ovatkin.
VastaaPoistaItse en ainakaan mainosta Star Wars-pokkari kokoelmaani kirjoittajien tapaamisissa tai yliopistolla.
VastaaPoistaRealismin klassikot ovat aina täynnä ärsyttäviä henkiloitä - mutta se on varmaan sitä realismia... itseäni tympii eniten tuo Joyce - jos minä kirjoittaisin tyylillisesti kokeilevan tiiliskiven, heittäytyisin sisällon suhteenkin kokeilevaksi ja jättäisin baarissa hortoilut, teen keittämiset ja vessassa käynnit vähemmälle. Boring...