Rebel Sell päätyi käsiini, koska etsin kriittistä luettavaa skeittikulttuurista. Ylistävää ja pilvissä leijuvaa luettavaahan yliopiston kirjastosta loytää pilvin pimein- juuri vähän aikaa sitten loysin sellaisenkin artikkelin, jonka mukaan skeittikulttuuri kapinoi materialismia, toissäkäyntiä, konformismia ja kapitalistista kaupunkikuvaa vastaan.
Materialismia vastaan?
Heh heh. Selvästikään sen artikkelin kirjoittaja ei ainakaan ole käynyt länsimaiden ulkopuolella skeittareita haastattelemassa.
Rebel Sell esittääkin, että, toisin kuin vastakulttuurien ja alakulttuurien edustajat antavat ymmärtää, valtakulttuuri, Mainstream, ei vaadi konformismia eikä konformismi myoskään ole se, millä bisnestä pyoritetään. Päin vastoin. Kapinallisuus, joukosta erottuminen, vaihtoehtoisuus - nämä kaikki pyorittävät miljardibisnestä. Ne ovat osa "systeemiä", eivät sitä vastaan kapinointia.
Kirjan kahden kirjoittajan mukaan aivan todellisia yhteiskunnallisia ongelmia ei saada ratkaistua, koska 60-luvusta lähtien niitä on yritetty ratkaista vastakulttuurin keinoin, ei todellisella poliittisella vaikuttamisella. LSD, love-init ja myohemmillä vuosikymmenillä katujen valtaamiset ja vastaavat eivät johda mihinkään. Vastakulttuuri on osa valtakulttuuria ja jopa ruokkii sitä - esimerkkinä kirjoittajat kertovat miten mm. konformistisella 50-luvulla miehet eivät käyttäneet juuri ollenkaan rahaa vaatteisiin ja pitivät samaa pukua koko viikon - vasta alakulttuurien tultua muotiin alkoi bisnes kannattaa miestenosastollakin.
En ole taloustutkimuksen asiantuntija, joten en osaa ottaa kantaa siihen, miten paljon virhepäätelmiä kirjoittajat tekevät markkinatalouden analyysin suhteen. Pidän luvusta, jossa käsitellään Freudilaista ja Hobbesilaista näkemystä sivilisaatioista ja viettien tukahduttamisesta. On aina hienoa, kun akateemikko ymmärtää, että Freudilaisuus on vain yksi teoria muiden joukossa, eikä mikään luonnonlaki. Hobbesin mainetta on siis syytä pitää vielä yllä kaikkien näiden vuosisatojen jälkeenkin.
Kirja käsittelee asioita, jotka ovat vaivanneet minua itseäni jo pitkään. Oma yliopistonihan tunnetusti kannattaa tuota vastakulttuuriajattelua, mutta minusta se ei ole ikinä vaikuttanut missään suhteessa vedenpitävältä. Tämä tuli erityisen paljon esille debaatissa, jota kävin sekä professorini, että opiskelutovereitteni kanssa Brightonin Mayday-mellakan jälkeen. Minusta on itsestäänselvyys, että asetehdas ei sulje oviaan keskellä pahinta lamaa, vaikka miten hajoitettaisiin McDonaldsin ikkunoita ja hypittäisiin 1800-luvulla rakennetun Fish &Ships-kioskin katolla. Ennen kaikkea minusta on ilman muuta selvää, että tuolla tavalla toimivat ihmiset välittävän enemmän kapinallisesta hauskanpidosta kuin varsinaisesta (tosielämässä pitkäveteisestä ja hankalasta) poliittisesta vaikuttamisesta.
Ja entäs skeittaus?
"Ohikulkevat bisnesmiehet saattavat katsoa sinua paheksuvasti ja vartijat ajaa sinut pois"
Siinä sitä tilan haltuunottoa ja vallankumouksellisuutta kerrakseen.
Kuka nyt ei haluaisi 15-vuotiaana saada paheksuvia katseita pukumiehiltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti