Tämä blogi alkoi aikoinaan jonkinlaisena vastaväitteenä kirjallisuudenteorian kurssille, jossa tuhlasin aikaani ja on sittemmin laajennut käsittelemään kirjallisuuden lisäksi muitakin kulttuuriin liittyviä aiheita. Kirjallisuudesta sekä kulttuurista kirjailijan ja historianopiskelijan näkövinkkelistä, lievästi provosoivalla otteella.
lauantai 11. helmikuuta 2012
2012 eli miten lakkasin pelkäämästä länsimaisen sivilisaation degeneraatiota ja opin rakastamaan maailmanloppua
Fortean Timesin, suosikkilehteni, uusin numero on omistettu 2012-spekulaatiolle. Fortean Times on yliluonnollisiin ja omituisiin ilmioihin keskittyvä aikakausilehti, jonka kohderyhmä on enemmän kaltaiseni spekulatiivisen fiktion lukijat ja kirjoittajat kuin new age-uskovat. Jotkut sen artikkeleista ovat olleet todella laadukkaita - kiitos Fortean Timesin sain tietää John Martin-näyttelystä Tate Britain-museossa ja lehden Dennis Wheatley-spesiaali oli suorastaan herkullinen. Lehti ei petä myoskään 2012-ilmion kanssa, vaan tarjoaa hyvää analyysia siitä, miten nykyihmisillä on taipumusta heijastaa fantasioitaan menneisyyden kulttuureihin, miten 2012 toimii esimerkkinä kasvavasta epäluottamuksesta tieteen tarjoamiin virallisiin selityksiin ja miten koko ilmio on "balkanisoitunut", fragmentoitunut, jokaisen kultin, gurun ja salaliittoteoreetikon lisätessä omiaan ja tulkitessa ilmiotä omasta näkokulmastaan. Turha mainitakaan, että 2012 on myos bisnes, kirjallisuudessa ja oheissälässä on mistä valita ja joku käärii tästäkin showsta hyvät rahat. Sitten 1900-luvun alun 2012-teoriat ovat siirtyneet pienistä okkulttisista piireistä ensin vaihtoehto-ja vastakulttuuriin ja lopulta täysin mainstreamiin parodioineen ja Hollywood-hitteineen.
Ajatus maailmanlopusta tuntuu olevan ihmisille jollain tavalla elintärkeä. Sitä mukaa kun kulttuuri on maallistunut, Raamatun kuvaamat meidän maailmamme tuhot ovat korvautuneet sekulaareilla maailmanlopun visioilla - aluksi ihmiskunnan piti tuhoutua liikakansoitukseen ja luonnonvarojen loppumiseen jo 1800-luvulla, sitten odotettiin ydinsodan aiheuttamaa apokalypsia, sitten piti tulle jääkausi, sitten lämmin kausi ja vielä mitä. Kävin viime vuonna Lontoon Natural History Museumissa jonka oli suorastaan vallannut ihmisen aiheuttaman lopunajan odotus, lapsiystävällisellä ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Olenkin sitä mieltä, että nykyinen ekologinen ajattelu ja aktivismi tarjoaa aivan kaiken saman kuin lopun aikoja odottava uskonto - siinähän on synti, parannuksen mahdollisuus tai lopullinen tuho, enemmän sääntojä kuin Raamatussa eli koko paketti. Kristinuskon jättämän aukon ovat täyttäneet siis monet eri opit ja ismit - oikeastaan kaikki muu paitsi rationaalinen ajattelu. Emme varmasti ole vuosisataan olleet yhtä taikauskoisia kuin juuri nyt omana aikanamme.
Yksi aikamme ärsyttävimmistä piirteistä on se, että naurettavat asiat, jotka ennen olisi ohitettu olankohautuksella tunkevat nykyään päälle niin aggresiivisesti, että niihin on pakko alkaa ottaa kantaa. Yksi tällainen ei mitään huomiota ansaitseva naurettavuus oli Zeitgeist-huuhaa, jota aivan järkevinä pitämäni tuttavat linkittivät viime vuonna innokkaasti Facebookissa. 2012 on samanlainen ilmio - en kerta kaikkiaan keksi mitään syytä miksi minun pitäisi välittää ammoin rappeutuneen ja tuhoutuneen sivilisaation ennustuksista - sellaisen kulttuurin, jonka mukaan pellot vihannoivat jos suoritat rituaalin jossa vedetään piikkilankaa kielen tai peniksen läpi ja joka harjoitti myos ihmisuhrausta. Ainoa selitys tähän on länsimaisen kulttuurin oma rappio ja itseinho. Koska emme enää usko itseemme, mutta edelleen kaipaamme varmuutta elämään, on muiden siviilisaatioiden sitten pakko olla meitä parempia ja tietää vastaukset meitä vaivaaviin kysymyksiin. Mitä ihmeellisintä roskaa voi nykyään myydä "muinaisena intiaanien viisautena", asuinkaupungissani on jopa tuolle skenelle omistettu liike, joka on pysynyt pystyssä näin lama-aikanakin.
Pidän siis masentavana sitä tosiasiaa, että itse olen edes tietoinen 2012-ilmiostä. Samalla kuitenkin tekopyhästi olen valmis surffaamaan tämän aallon harjalla - ehdotin URS-kirjoittajaryhmän keskustelusivulla, että julkaisisimme antologian maailmanloppu-teemalla ja näin me myos teemme. Olen kuitenkin dystooppisen ja post-apokalyptisen fiktion ystävä ja tanssin oman sivilisaationi raunioilla muiden mukana. Vaikka ihailen korkeakulttuuria ja sivistyneempien aikojen arvoja, olen oman aikani tuote ja kirjoitan synkkiä tarinoita rappiosta kun en muutakaan oikein näe ympärilläni.
Oikeastihan Mayat eivät luvanneet maailmanloppua vuodelle 2012 ja moni on tulkinnut tuon kalenterin siten, että nykyinen ongelmientäyttämä maailmamme muuttuisikin jollain ihmetempulla paremmaksi. En tietenkään usko tuohonkaan, mutta toivon kuitenkin, että ilmio aiheuttaisi jonkinlaista kriittistä itsetutkiskelua uskovaisissaan eikä mitään Heaven's Gate-tyylistä tragediaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti