UFOja, Alvar Aaltoa ja maitoa - Finncon 2019

Etukäteen jännitin että mitä tästä Finnconista vielä tulee, sillä mukaani Jyväskylään lähtivät sekä aviomies, että 9kk ikäinen vauva. Vauvaa kiinnostaa enemmän kunnon ruoka kuin äidinmaito, joten saatoin liikkua con-alueella vapaahkosti miehen hoitaessa vauvaa. Miehen houkuttelin paikalle Alvar Aallon avulla ja mies kiertelikin koko viikonlopun Aalto-museossa ja kuvaamassa historiallisia rakennuksia. Kiva viikonloppu siis kaikille, paitsi vauvalle, joka olisi mieluummin kontannut kuin nököttänyt rattaissaan.

Anarkistinen vihkotempauksemme ei ihan onnistunut - vihkoja myytiin vähän ja vihkopaneeliin tuli vain muutama katsoja - jostain kumman syystä kansainväliset vieraat kiinnostivat enemmän kuin spefivihkot! Vähemmän lupaavasta alusta huolimatta Lauantai sujui mukavasti - ostin pari kirjaa ja sain yhden ilmaiseksi, kävin Tolkien-paneelissa, jossa oli mm kunniavieras, Tolkien-kääntäjä Kersti Juva ja lopuksi vielä koko perheen voimin Naamiaisissa. Naamiaiset viihdytti myös vauvoja, koska siinä taputettiin koko ajan. Niin pienestä se on kiinni!

Illalla käväisin bileissä, mutta vauvan iltamaito-ja nukkuma-aika on yhdeksältä eikä vauva ollut valmis tinkimään tästä aikataulusta kahtakymmentä minuuttia kauempaa. Ehdin kuitenkin vähän jutellakin ja melkein juoda kupillisen piparminttuteetä.

Sunnuntainen UFO-paneelimme oli vastoin odotuksiani menestys ja tuntui kiinnostavan yleisöä kovasti, nyt siihen suunnitellaan jo jatkoa ensi vuotta varten! Paneeli oli siitäkin mielenkiintoinen, että opin itse ufologian ja scifin hankalasta suhteesta kaikenlaista. Ehdin myös Altered Carbon-luennolle (johon mahtui imetystauko), jonka jälkeen en osaa päättää haluanko lukea kirjan vai ei. Tykkään tv- sarjasta ja varsinkin Poen henkilöhahmosta, romanssista ja hankalasta sisarussuhteesta, joita koko kirjassa ei ole. Toisaalta jokainen Hesarin haukkuma scifi-romaani kiinnostaa jo periaatesyistä...

Ohjelmia näin tosiaan vain muutaman, koska mielenkiintoiset jutut tuntuivat menevän päällekkäin ja  moni liittyi jotenkin dystopiaan johon olen kyllästynyt tai vaikutti jotenkin ideologisesti värittyneeltä. Ideologian hapatus oli valitettavasti näkyvissä myös Cheryl Morganin kirjoituksessa con-esitteessä, jossa kirjoitetaan asuinmaastani näin:
"Britannia on tosin hyvää vauhtia muuttumassa yhtä vihamieliseksi ulkomaalaisia kohtaan kuin Yhdysvallat" Kiina con-vaihtoehtona taas mainitaan täysin neutraalisti. Verrataanpas:
Britannia - menivät äänestämään vaaleissa väärin, monietninen-ja kulttuurinen maa, jossa on eri vähemmistöjen edustajia politiikan, kulttuurin, urheilun, bisneksen etc huipulla, niin paljon ulkomaalaisia, että Morgan joutuisi käyttämään kyynärpäitään jos haluaisi nähdä vaikka jouluvalot.
Kiina - ei pelkoa väärästä vaalituloksesta, virallisesti nationalistinen, mitäs sitä on muuta... niin, sulkeneet muutaman miljoonaa muslimia vankileirille tuhotakseen näiden kulttuurin, miljoonat osoittavat mieltä maata vastaan juuri nyt siirtomaa Hong Kongissa

Mutta se Suuren Maailman kuvioista!

Spefiharrastukseni on hyvin visuaalista, joten tapani on ostaa aina jotain mukavaa joka conista. Korukojut tarjosivat kaikenlaisia houkutuksia ja paikalla oli myös sympaattinen virkkaaja - mutta kuvataidepuoleen haluaisin vähän parannusta. Tarjonta on nyt laadukasta, mutta ei omaan mieleen olevaa mytologiahenkistä kauhufantasiaa ja geneeristä pinkkiä animetyttöilyä, yleensä vielä taas kerran ideologisella mausteella. Missä scifi? Missä avaruus? Missä tulevaisuuden kaupungit? Missä Cyberpunk? Muistelin kaiholla Worldconin taidenäyttelyä. Muistaakseni aikaisemmissa Finnconeissakin on ollut enemmän taidetta, ehkä Tampereelle voisi järjestää jonkin näyttelytilan conin teemalla?

Jälkeenpäin Finncon oli ihan hyvin esillä mediassa, mutta taas hehkutettiin sitä iänikuista dystopiaa. Jahka ehdin tulen kirjoittamaan vielä siitä, miksi olen kyllästynyt koko aiheeseen ja kaipaan jotain ihan muuta (en kuitenkaan mitään hopepunkia, tai solarpunkia, jättäkää nyt jo ne punkit sinne hirvimetsälle, miksi kaikelle pitää olla tuollainen termi).

Tärkein con-ostokseni oli tietenkin Nysalor-kustantamon kulttuuriteko, Eino Railon loistava Haamulinna. 1920-luvulta, mutta silti paras ensimmäisen aallon goottikauhusta kirjoitettu analyysi. Toinen kirjaostokseni oli Metro 2033 (koska haluan lukea muuta kuin angloscifiä) ja se ilmainen kirja goottimuusikko Jyrki Witchin vampyyriromaani Unien valtiatar (mukana myös CD. Myös vampyyrit ovat aika passe (olen tosin menossa Dracula-näyttelyyn Lauantaina), mutta tämä menee ihan kuriositeettina)