Muutama haja-ajatelma maahanmuutosta ja kansainvälisyydestä- hysteria pilaa hienon monikulttuurisuuden!

Joskus pidän suomalaisia fiksumpina kuin asuinmaani Britannian väkeä, mutta tänä kesänä Suomessa jouduin parin kuukauden ajan boikotoimaan jokaista uutiskanavaa ja television ajankohtaisohjelmia, koska minulla oli jatkuvasti kasvava fiilis siitä, että aivan kohta joutuin hysteerisen lammaslauman tallomaksi. Koin ihan todellisen kulttuurishokin siitä, miten alkeellista minkäänlainen ideologinen debaatti on omassa kotimaassani. Lisäksi, taas kerran, minulla oli sellainen fiilis, että kaikki osapuolet ovat aina ja ikuisesti väärässä ja huutavat toistensa ohi. Rikon nyt kerrankin periaatteeni ja haukun ihmisiä näiden omilla nimillä. Kesän noloimmat monikulttuurisuuteen ja kansainvälisyyteen liittyvät ulostulot ja kommentit, enemmänkin aika-kuin nolousjärjestyksessä:
-Immonen avautuu monikulttuurisuudesta - Englanniksi
-Tino Singh haluaa tietää miksi häntä vihataan (Olin jo unohtanut tämän ysäristaran enkä liene ainoa)
-Ruskeat tytöt blogi ja ihonvärillä ratsastaminen noin ylipäätään. Vain Suomessa voi pyrkiä julkisuuteen pelkästään sillä, että näyttää vähän ulkomaalaiselta.
-Johan Bäckmanin temppu joka ihmetytti Brysselissä asti
-Natsit  tappelevat. Olen negatiivisesti yllättynyt siitä, että maailmassa on ihmisiä, jotka haaveilevat kansallissosialistisesta Suur-Ruotsista.
-Finlaysonkin oli ulkomaalainen...jumaleisson ihmiset, lukekaa sitä historiaa jos aiotte argumentoida historialla ja ottakaa selvää siitä miksi ulkomaalaiset tulivat alunperin perustamaan yrityksiään Suomeen. Minua ei sinäänsä haittaisi, jos kehitettäisiin jotain Venäjän 1800-luvun toimia vastaavaa privileegiosysteemiä, että tehtaan keskelle maaseutua pikkukaupunkiin perustava saisi ilmaisen tontin ja muita etuoikeuksia, ehkä saataisiin periferiat uuteen nousuun? Mutta kai ymmärrätte, että ulkomaalaiset perustivat yrityksiä Suomeen 1800-luvulla, koska Venäjä antoi heille etuoikeuksia ja koska köyhä Suomi tarjosi halpaa työvoimaa - juuri niihin aikoihin kun kehittyneemmissä maissa työvoima alkoi järjestäytyä ja vaatia oikeuksiaan. Mutta työläisten oikeudet ovat nykyään aika passe, joten eteenpäin...

Kansainvälisyys tai monikulttuurisuus ei ole positiivista tai negatiivista. Se vain on. Se tapahtuu erilaisista syistä. Joskus siitä seuraa sota ja joskus jokin hieno uusi taidesuuntaus tai koko maan eteenpäin vievää bisnestoimintaa. Se saattaa olla imperialismia, kansainvaellus, liittoja, tutkimusmatkoja, kauppaa, taistelua, aatteiden ja ideoiden siirtymistä, epidemioita, heikompien heimojen tuhoutumista ja uusien kultturien ja heimojen syntyä.


Minä olen aina ollut kansainvälinen, asunut eri maissa, kaveerannut kaikenväristen kanssa ja ollut aidosti "värisokea" (tosin tätäkin pidetään nykyään rasismina, muiden ihonväristä ja erilaisuudesta pitäisi olla hirveän tietoinen jatkuvasti, mikä Lontoossa olisi kyllä pidemmän päälle rasittavaa)
Kokemukseni takia pidän suomalaisten tapaa keskustella asiasta todella naiivina. Esimerkiksi ihan järkevät kaverit ovat kauhistelleet, että miten joku Immosen Manovar-henkinen some-kommentti vaikuttaa Suomen maineeseen. No, ei mitenkään. Suomella ei ole mitään mainetta, sen kummemmin kuin Liettualla tai Bermudallakaan. Pienistä periferioista ei nyt vain tiedetä niin paljon ja harvaa kiinnostaakaan tietää. Vaikka Suomi kiristäisi maahanmuuttopolitiikkansa - vaikka nyt Japanin tasolle, ei se vaikuttaisi mihinkään maineeseen tai bisneksentekoon. Samat ihmiset, jotka ovat huolissaan Suomen maineesta "hirveän rasistisena" muuten matkustavat aivan hyvällä omallatunnolla rasistisessa Japanissa, mieheni kotimaassa Malesiassa, jossa on jopa rasistiset lait ja joka on virallisesti antisemitistinen (mieheni passissa lukee "valid everywhere except Israel") ja Thaimaassa, jossa paikallista hallitsijaa saa lähestyä vain kontillaan, vallalla on milloin mikäkin sotilasjuntta ja jossa käytetään burmalaista orjatyövoimaa. Jos orjakauppa, sotilaat kaduilla, absolutismi ja raipparangaistukset eivät vähennä turistien ja bisnesmiesten ihastusta, niin tuskin somekommentitkaan.

Välihuomautus. Malesian lain puolesta mieheni on kakkosluokan kansalainen rotunsa takia enkä minä saisi muuttaa maahan väärärotuisena muuta kuin turistiviisumilla vaikka mieheni on maan kansalainen. Kaikissa rikkaissa Aasian maissa on todella tiukat ehdot maahanmuutolle. Äärioikeistolaispiireissä on tapana sanoa, että "Africa for Africans, Asia for Asians, white countries are for everyone" ja siinä he tavallaan ovat oikeassa. Afrikan ja Aasian maat saavat harjoittaa minkälaista maahamuuttopolitiikkaa haluavat, mutta Euroopan maiden - joiden työllisystilanne ei ole mitenkään ihanteellinen - pitäisi käytännössä avata ovet. Kaikki muu on natsismia ja rasismia. Luulen, että tuossa on takana jokin imperialismin jälkeinen krapula, mutta sen ei pitäisi koskea Suomen kaltaisia entisiä imperiumien heittopusseja ollenkaan. Parastahan olisi, että nykyiselle kansainvaellukselle ja väestöpaineelle olisi jokin Final Frontier - paikka, missä aidosti alottaa alusta raivaajahengessä omin voimin. Mutta maita, joissa oikeasti tarvitaan kouluttamatonta työvoimaa ei oikein ole enää jäljellä. Enkä tiedä haluaako kukaan sellaista elämää, kun nopean tiedonvälityksen takia kaikki länsimaiden herkut ovat kaikkien nähtävillä.

Mutta takaisin Suomeen. Yksi syy siihen, miksi tämä koko vouhkaus ärsyttää minua niin paljon, on oma kansainvälinen perheeni ja euraasialainen lapseni. Koska pitkin vuotta sain lukea näyttäviä otsikoita siitä, miten erivärinen ihminen ei voi Suomessa kotiovestaan ulos astua ilman huutelua, tönimistä ja syrjintää aloin itsekin vastoin parempaa tietoani huolestua vauvani puolesta. No, koko kesä koluttiin Suomea ympäriinsä vauvan kanssa enkä saanut sen kummempaa kommenttia kuin pari kertaa "Ihana nappisilmä" (tosin tuollaista erilaiseen ulkonäköön liittyvää kommenttia kutsutaan nykyään suuressa maailmassa "mikroagressioksi". Japanissa ollessani ventovieraat halusivat kuvata itseään minun kanssani, mutta kuten sanottu, nämä asiat ovat väärin vain silloin kun valkoiset tekevät sen) Toisin sanoen, kuten ennenkin, enemmistöä suomalaisista ei voisi vähempää kiinnostaa ventovieraan ulkonäkö. Suomessa näkee oikeastaan enemmän ns sekapareja kuin Lontoossa, koska Suomessa ei ole niin laajoja maahanmuuttajaenklaaveja, että he pystyisivät elämään täysin valtaväestöstä irrallaan ja naimaan ennemmin serkkunsa kuin paikallisen. On totta, että juoppo tai häiriintynyt kiusaaja voi huudella mustalle miehelle junassa "neekeriä",  siinä missä sama kiusaaja huutelee lihavalle "läskiä" ja minulle "rillipirua" tms. Länsimaissa rasismi on yksinäisen juopon huutelua ja itämaissa sitä, että laman iskiessä käydään lyömässä vääränväristen omistajien kauppojen ikkunat säpäleiksi ja ehkä tulee ruumiitakin.

Kansainvälisyys ja jopa luonnollinen monikulttuurisuus ilman mitään poliittista painetta sen puolesta tai vastaan, ovat minusta hienoja asioita. Olen kiinnostunut vieraista kulttuureista muutenkin kuin sen yleensä mainitun pinnan (kivat ravintolat ja kaupat, halpa pesula joka on aina auki!) osalta. Joissain asioissa olen enemmän aasialainen kuin eurooppalainen arvoiltani ja aatteiltani. Siinä ei siis ole mitään pahaa, että länsimaihin ja pieneen Suomeen saakka tulee väkeä muista maista. Ongelma on lähinnä siinä, että tulijoita ei pidetä vastuullisina aikuisina, heidän halutaan performoivan eksotiikanhaluiselle eliitille "toiseuttaan" (muistakaa, että opiskelen humanistista alaa!) ja että samaan aikaan valtaväestön omaa kulttuuria painetaan alas kaikin keinoin. Ei ole missään tapauksessa tervettä tehdä sillä tavalla, kuten Britanniassa on tehty, että samaan aikaan korostetaan tulijoille näiden erinomaisuutta ja samaan aikaan ruoskitaan valtaväestöä siitä, miten näillä ei ole mitään syytä olla ylpeitä kolonialistis-imperialistis-rasistis-sovinistisen kulttuurinsa rappiollisista saavutuksista. Ja tuohon päälle vielä se typerä teoria "valkoisten etuoikeudesta" jossa ei ole järjen häivää. En edes osaa kuvitella millaisen vastustusreaktion ja vastauksen tuo kombinaatio tulee vielä aiheuttamaan seuraavassa sukupolvessa, mutta asuinmaani poliitikot nähtävästi aavistavat, ettei siitä ainakaan mitään hyvää seuraa, koska ovat yhtäkkiä alkaneet peräämään yhteisien arvojen perään, jonka kaikki Britannian asukkaat voisivat jakaa. 

Pähkinänkuoressa: kansainvälisyys ja monikulttuurisuus olivat hienoja asioita, kunnes kaikenmaailman oman tähden nostattajat, hysteeriset täti-ihmiset ja opportunistit pilasivat ne. Nyt niitä tekosyynä käyttäen haalitaan halpatyövoimaa ja lietsotaan hysteriaa mediassa. Minulla on unelma (ja tuokin piti ottaa jenkkilästä kun ei mitään omaa keksitty) hysteriavapaasta kesästä jolloin voisin katsoa ajankohtaisohjelmia ja lukea sanomalehtiä ilman myötähäpeää.