En viitsinyt sanoa tuohon mitään, koska kyse oli kerta puolitutuista. Huvitti vain kovasti. En yhtään epäile, etteivätkö kaikki muut pöydässä tosiaan olleet punavihreitä. Joten automaattisesti he olettivat minunkin olevan. Olen naimisissa aasialaisen kanssa, vauvani on puoliksi aasialainen, käytän puista vauvaturvallista imetyskorua, syötän luomuruokaa. Mikään minussa ei viittaa (stereotyyppiseen) konservatiiviin. En edes itse vuosiin tajunnut olevani konservatiivi. Konservatiivithan ovat ikäviä (keski-ikäisiä) tyyppejä, vähän kuin pastori Footloose-elokuvassa.
Hän kielsi kirjat ja tanssin. Minä pidän kirjoista ja tanssimisesta!
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun olen ollut näkymätön konservatiivi. Muutama vuosi sitten olin jossain Finncon-tapahtuman terassitapaamisella. Kyseessä on minulle varsinainen sosialisoinnin suurponnistus, josta nautin suunnattomasti. Voin keskustella nörttijutuista muiden nörttien kanssa! En joudu selittelemään termejä, kirjoja ja kirjailijoita! Olen samanhenkisten seurassa!
Paitsi tietenkin poliittisesti.
No, olin taas päätynyt puolituttujen ympäröimäksi, paikalla oli useampi nuori nainen, joka puhui siitä miten matkustaessa on mahdollisuus yöpyä ilmaiseksi ventovieraiden luona ulkomailla. Yksi heistä selitti, miten tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa kaikenlaisissa ympäristöissä. Mutta sitten hän jatkoi, ettei kyllä tietäisi miten oikein olisi jos muut olisivat konservatiiveja, se olisi hankala tilanne jollakin tavalla. Paloin halusta huudahtaa, että minä olen kyllä konservatiivi ja tunnen ihmisiä mitä kummallisimmista piireistä ja tulen kaikkien kanssa toimeen. Mutta olin introvertti puolituttujen seurassa, joten annoin olla.
Laajemmassa mittakaavassa tämä liittyy siihen, miten aina vaalien jälkeen media ja some-lauma ovat järkyttyneitä siitä, miten konservatiivisesti popula äänestää. He sanovat, etteivät tunne ketään, joka äänestäisi kauheita konservatiiveja. Ja tietenkin he ovat väärässä. Tietenkin he tuntevat konservatiiveja, nämä eivät vain avaa suutaan politiikasta heidän seurassaan. Progressiiviset idealistit, punavihreät, miksikä noita nyt kutsuisi, ovat akatemiassa, mediassa, spefipiireissä etc enemmistö ja kaikista diversiteettipaneeleista huolimatta he käyttäytyvät aivan kuin mikä tahansa enemmistö - odottavat automaattisesti muiden olevan ympärillään samaa mieltä ja pitävät Toisia kummallisena ulkoryhmänä. Okei, tuo oli vähän kömpelöä huumoria humanistijargonilla. Mutta eteenpäin!
Moni tosiaan uskoo, ettei tunne yhtään konservatiivia (koska nämä ovat hiljaa vääristä näkemyksistään enemmistön parissa). En itsekään tuntenut yhtään konservatiivia moneen vuoteen. En edes itse tajunnut olevani konservatiivi millään tavalla. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista aiheista, minulla on vahvat mielipiteet ja minussa on yliempaattisen maailmanparantajan vikaa. Olen niitä, jotka pelastavat kastemadon kuralätäköstä (jopa keskellä Lontoota). En tiennyt mitään konservatiiveista. Assosioin termin George W Bushiin, sotahulluihin amerikkalaisiin (ja amerikkalaiset ovat aina pahoja, paitsi sukulaiseni, jotka ovat niitä kivoja amerikkalaisia). Konservatiivit halusivat kieltää kauhuelokuvat, laittoivat varoitustarroja rap-levyihin ja olivat ääriuskonnollisia vanhempia rouvia. Olen nähnyt triljoona tätä väkeä pilkkaavaa meemiä ja pilapiirrosta - he luulevat roolipelaamisen olevan saatananpalvontaa! Noloa porukkaa.
Onneksi päädyin aidosti vasemmistolaiseen yliopistoon, jolloin hitaasti ymmärsin olevani kerta kaikkiaan eri mieltä akatemisen valtavirran kanssa. Olin niin eri mieltä, että oikein hirvitti. Jouduin lukemaan annettujen kirjalistojen ulkopuolelta, tekemään omaa tiedonhakua, seikkailemaan mitä ihmeellisimmillä nettisivuilla löytääkseni samanmielisiä. Olin aina aivan ihmeissäni kun törmäsin akateemiseen, älykkääseen konservatiiviin. Luojan kiitos asuinmaassani on kuitenkin älyllisen ja maltillisen konservativismin pitkä perinne. Päädyin jopa samanhenkisten kanssa samoihin huoneisiin, tunsin lämpimän ailahduksen, kun eräs kurssitoverini mainitsi löytäneensä etsimänsä oppiaineen Spectator-lehden mainoksesta.
Harrastuspiireissä liikun kuitenkin vahvasti vasemmalla puolella. Se on minusta ihan ok ja myös kavereistani nähtävästi - kuten olen sanonut, moni tietää, että olen konservatiivi, mutta he eivät anna sen häiritä, koska olen ihan mukava tyyppi. Tai ainakin vaaraton.
Mutta tuosta konservatiivien näkymättömyydestä. Voi olla, että ihmiset myös kuvittelevat konservatiivin olevan tunnistettavissa ulkonäön perusteella. Millainen konservatiivisen naisen pitäisi olla? Ehkä sitä pitäisi muistuttaa vaikka FOX-uutiskanavan ankkurittaria- pehmeä lainekampaus, jakkupuku, merkkilaukku tms. Todellisuudessahan ideologiaa ei näe ulkopuolelle ellei nyt ole rastafari tai skinhead tai muuta vastaavaa. Myös konservatiivi voi suosia luomuvauvanruokaa - itse asiassa luonnonruoka, luonnonkosmetiikka ja huoli vaateteollisuuden eettisyydestä sopivat erinomaisesti konservativismiin. Mutta ei Marimekko. Siellä kirkkotapaamisessa vieressäni istuvilla naisilla oli Marimekon tunikat (suosittua ulkosuomalaisten parissa). Minä en ikinä käyttäisi Marimekkoa. Se viittaa 60-70-lukujen meininkiin ja tuo aikakausi on kova paikka konservatiiveille. Mutta en tuonkaan perusteella alkaisi vetää mitään yleistäviä johtopäätöksiä.
Katso ympärillesi. Voitko arvata jokaisen paikalla olevan ideologian?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti