C.C. Humphreysin "Vlad, the Last Confession" on historiallinen romaani Vlad Draculasta. Historiallisesta hallitsijasta, ei vampyyristä. Vampyyreitä ei ole tässä tarinassa ollenkaan, mutta se on silti pelottavampi, verisempi ja kauhuromanttisempi kuin valtaosa vampyyritarinoista.
Minun mielestäni Vlad Draculan todellinen tarina on paljon mielenkiintosempi kuin Dracula-viitta-kulmahampaat-yhdistelmä. Jossain määrin tunnen jonkinlaist
a myotätuntoa häntä kohtaan, kosk
a noin onnettoman elämän jälkeen ei ansaitse muuttua elokuvateollisuuden monsteriksi, vaikka olisi elinaikanaan tehnyt mitä hirmutoitä.
Vlad Dracula oli Wallachialainen prinssi, joka vietti teinivuotensa Turkkilaisten panttivankina. Hänen isänsä oli lähettänyt kaksi nuorinta poikaansa Turkin sulttaanille oman maansa turvallisuutta ja vapautta vastaan ja turkkilaisten tarkoitus oli kasvattaa Vladista tottelevaine n
ukkehallitsija, joka perisi valtaistuimen isänsä jälkeen. Draculan ollessa noin 16-vuotias tapahtui kuitenkin kauheita - sulttaani sai tietää, että hänen isänsä oli salaa tukemassa vihollisjoukkoja - ja rangaistukseksi Vlad lähetettiin turkkilaisten kidutuskeskukseen. Mitä sen jälkeen tapahtuu, on vaikea uskoa, mutta silti mitä todennäkoisimmin totta - harvoin sitä imperiumia on rakennettu silkalla hyväntahtoisuudella. Vladia pidetään vankityrmässä ja sitten pakotetaan osallistumaan kid
uttamiseen. Tämä selittänee sen, miten hän itse piti oman valtakuntansa kurissa ja nuhteessa hallitusaikanaan.
Kun hänen isänsä ja vanhin veljenseä murhataan raa'asti ja turkkilaiset lähettävät hänet Wallachiaan seuraavana hallitsijana. Mutta hän kääntyykin kasvat
tajiaan ja kiduttajiaan vastaan, pettää sulttaanin ja aloittaa taistelun kaikkia pienen maansa lukuisia vihollisia vastaan. Lännestä Unkari ja saksilaiset, idästä Turkki laajentaa reviiriään. Jatkuvan sodan lisäksi uskonnollisesti fanaatinen taistelee kieroja aatelisiaan, rikollisia ja kaikenlaista moraalittomuutta vastaan - keinoilla jotka todellakin peittoavat minkä tahansa kauhutarinan. Draculan hirmuteoista on vaikea saada todellista selkoa, koska hän eli ja kuoli samoihin aikoihin kuin kirjapaino syntyi ja huhut hänestä perustuvat hänen poliittisten vihollistensa - saksilaisten - painamiin lehtisiin. Romanialaisille, Wallachialaisten jälkeläisille, hän on aina ollut sankari.
Seivästen, sotien ja hovikieroilujen lisäksi romaani tarjoaa myos romantiikkaa sekä tarinan ystävyydestä, lojaaliudesta ja petturuudesta. Historiallisena romaanina se toimii hyvin, sillä 1400-luvun Itä-Eurooppa ja Turkki tuntuvat eläviltä julmuudessaan ja kauneudessaan. Kuten otsikosta huomaa, tämä tarina ei sovi niille, joiden historia-harrastus keskittyy kartanoromantiikkaan. Välillä kirjailija on sotkeutua omaan näppäryyteensä taiteellisessa tunnelmanluomisessa, mutta kuljettaa tarinaa sen verran hyvin, että kirjan lukee ahmimalla, haluten tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Seuraava kirjoitukseni tulee taas liittymään oikeisiin vampyyreihin, kun kirjoitan lyhyen ylistyslaulun taatusti epäromanttisesta vampyyriromaanista "The Strain"!
