Kumpikin osapuoli saattaa olla väärässä. Kummallakin osapuolella saattaa olla hyviä pointteja, vaikka he olisivatkin väärässä. Jos valtavirtamedia leimaa jonkin ilmiön yksioikoisen vihamielisesti, valtavirtamedia ei ole tehnyt tiedonhakua.
Tee aina itse laaja tiedonhaku, ennen kuin muodostat oman mielipiteesi.
Siitä mitä viime aikoina on tapahtunut eri alakulttuureille (industrial, scifi, metalli, pelaajat) on kaksi kilpailevaa narratiivia: joko erilaiset feministiset ja yltiöprogressiiviset aktivistit valtaavat vuorollaan lähes jokaisen alakulttuurin, löytävät siitä omasta mielestään rasismia, fasismia ja sadismia ja alkavat vaatia muutosta, sensuuria, mustia listoja, lietsovat alakulttuurin vastaista mielialaa valtavirtamedioissa etc - tai sitten erilaiset alakulttuurit ovat kautta länsimaiden synkän historian olleet rasismin, fasismin ja sadismin pesäpaikkoja joita vasta nyt ollaan tuulettamassa enemmän suvaitseviksi ja sekös fasisteja ja peräkammarin nörttipoikia suututtaa. Kumpikin taho on luonnollisesti väärässä ja kummankin tahon väärinkäsityksistä seuraa massiivinen draama, joka ketuttaa kaltaistani tavallista fania. Ketutus kasvaa kun valtavirtamedia tarttuu aiheeseen ja osoittaa täydellisen tietämättömyytensä aiheesta. Gamergatesta ja Metalgatesta en uskalla sanoa mitään (mutta omaan vahvat mielipiteet kummastakin), mutta tämä draama tapahtui myös kahdessa omassa skenessäni - industrial-piireissä ja scififandomissa. Käytän nyt esimerkkinä Industrialskeneä, koska se osoittaa kaikista räikeimmin mitä tapahtuu kun täysin amerikkakeskeinen aktivisti tulkitsee täysin postmodernin alakulttuurin ja miten alakulttuuri itse reagoi siihen. Esimerkki on jotenkin hauskempi ja saan tekosyyn linkata pari kontroversaalia bilebiisiä. Mutta täysin sama pätee nykyiseen scififandomiin.
(Scififandomin kohdalla tilanne on jokseenkin ärsyttävämpi, koska osallistun siihen myös tekijänä. En pidä siitä, että kriittinen rotuteoria, feminismi ja kaikenkarvainen tumbrl-hössötys aiheuttaa tilanteen, jossa spekulatiivista kirjallisuutta saisi kirjoittaa vain yhdellä tavalla. Spekulatiivinen fiktio ei ole ikinä ollut eikä ole nyt rasistista tai sovinistista ja jokainen joka väittää muuta on anglosentrinen typerys. Mutta nyt siihen industrialiin.)
Industrial-genrellä, kuten kaikilla muillakin alakulttuureilla on useita juuria ja vaikutteita, joilla välttämättä ei ole aina paljon yhteistä keskenään: Euroopassa kokeelliset konemuusikot ja yhtyeet kuten Gary Numan ja Kraftwerk, avant garde-vaikutteet 1900-luvun alusta asti, kaikenlainen postmodernismiin liittyvä akateeminen hömpötys ja aivan aidosti provokatiiviset taideperformanssipiirit, joissa hyvän maun rajoja kokeiltiin jatkuvasti. Myöhemmin genre laimentui biletyyppiseksi tanssivaikutteineen ja nykyään puhdasta industrialia suositummat ovat sen alalajit kuten electro-industrial, EBM, Futurepop, Aggrotech ja niin edelleen. Tämä on ihan normaalia - maailmassa nyt on vain enemmän ihmisiä, jotka tykkäävät bilettää musiikin tahdissa, kuin niitä, jotka tykkäävät katsella miten performanssitaiteilija viiltelee nahkaansa kummallisen kolinan tahdissa ja jonkin pornoleffan pyöriessä taustalla valkokankaalla. Mutta tämä genren juuret ja pirstaleisuus johti siihen, että sen totalitarismiin ja väkivaltaan liittynyt kuvasto jäi elämään kesympinä versioina ja siihen, että näkemyksiä siitä mitä industrial oikeastaan on on monenlaisia. Onko se kaupallista ja sielutonta nykykulttuuria ruoskiva protestiperformanssi? Vai tanssimusaa jonka tahdissa jumpata cyberpunk-vetimissä? Vai introverttien nörttipoikien intohimo, koska konemusiikkiahan voi kuka tahansa luoda yksikseen? Genren artisteilla on yleensä päivätyö paria poikkeusta lukuunottamatta. Tanssittavaa ja aggressiivista musiikkia tekevät Combichrist ja Nachtmahr ovat genren suurimmat starat, eivät niinkään lahjakkuutensa, vaan brändäyskyvyn ja nuorisoon vetoavuuden takia. Kumpikin yhtye on alunperin Euroopasta - Combichrist norjalainen ja Nachtmahr Itävallasta.
Ja sitten iski SWJ
Social Justice Warrior on mielestäni hyvä termi, sillä se luo mielikuvan siitä, miten joku ritari syöksähtää paikalle keihäs koholla valmiina taisteluun, ymmärtämättä oikein mitä vastaan on taistelemassa. Ennen eri faniryhmät elivät erillään toisistaan aivan rauhallisesti, mutta internet on tuonut manner-Euroopan bilepiirit ja jenkkilän aktivistit samalle tantereelle ja jenkkiaktivismi tulkitsee koko maapallon kulttuurin oman narratiivinsa kautta ymmärtämättä sen kummemmin sitä, miten erilaisia asioita eri kontekstissa vaikka tietynlainen kuvasti voi tarkoittaa. Industrialiin ovat aina kuuluneet nämä teemat: väkivalta, sarjamurhaajat, dystopia, ydinsota, totalitarismi ja fasismi. Tämä ei tarkoita sitä, että artistit olisivat 1970-luvulta tähän päivään saakka olleet ydinsodasta haaveilevia fasisteja jääkaappi täynnä irtojäseniä. Osa artisteista tuli itse totalitaristisista maista kuten Itä-Euroopasta ja syyt tuollaisen teemaston käyttämiselle vaihtelivat aidosta poliittisesta aktivismista (yleensä kuitenkin fasismia vastaan, vaikka tässä on muutamia poikkeuksia tai ambivalentteja tapauksia) shokeeramisenhaluun ja silkkaan fetisismiin. Nachtmahrin laulaja tykkää tytöistä uniformuissa ja hän rakensi mieltymyksensä ympärille kokonaisen brändin, fanit pukeutuivat uniformuihin hänen keikalleen ja lavalla seisoi nättejä tyttöjä koppalakeissa ja käsivarsinauhoissa.
Mutta selitäpä tämä kanadalaiselle!
Tässä vaiheessa on pakko sanoa, että olin itse pitkään SWJ-puolella. Kuka nyt pitäisi rasismista ja misogyniasta? En ole koskaan arvostanut sellaisia kappaleita kuin Combichristin "Give head if you got it" ja fetissikuvasto skenessä tympii minua loputtomasti. Saksalaiset varsinkin ovat outoja... noh, niin tai näin, kun aloin katsoa Youtubeen ladattua Combichristia ja Nachtmahria kritisoivaa kanadalaisen artistin tekemää videota "We demand better", joka esitettiin skenen festivaaleilla livenä 2012, olin valmis olemaan samaa mieltä. Inhosin Nachtmahrin ja Combichristin videoita, joissa kummassakin esitettiin seksuaalista väkivaltaa jotenkin "coolina". Minä vaadin parempaa!
Video alkoi lupaavasti analysoiden kummankin yhtyeen musiikkivideoita. Mutta sitten päästiin Combichristin laulajan parissa kuvassa pitämään t-paitaan, jossa oli etelävaltioiden lippu. Rasismia! Huusi videon tekijä. Tiedättekö ketkä muut pitivät tätä lippua: KKK ja orjakauppiaat!
Yhtäkkiä olinkin aivan eri mieltä ja sataprosenttisesti Combichristin puolella. Vai ovat liput kiellettyjä! Vai pitäisi varoa, ettei käytä vääränlaisia lippuja skenessä joka on -alusta asti - pyrkinyt provosoimaan! Miljoonat Country Western ja Hard Rock fanit lienevät myös Ku Klux Klanilaisia orjakauppiaita. Menehän pois siitä huutelemasta mitä symboleita ja kuvastoa muut saavat käyttää.
Artistien reaktiot tuohon olivat mielenkiintoisia. Combichristin laulaja myönsi, että hänen imagonsa on vähän liian väkivaltainen, selitti, että tuo t-paita oli meksikolaisen suunnittelijan tuote eikä antanut lopulta kohun vaikuttaa tekemisiinsä. Nachtmahrin laulaja hermostui natsisyytöksistä ja vastasi julkaisemalla kuvakirjallisen militääri-imagolla tehtyä pehmopornoa.
Tämän jälkeen alkoi tavanomainen SWJ hälinä siitä, että genressä on liikaa valkoisia miehiä ja jokaiseen videoon puuttuminen loukkaantumismielessä.
One day,
I pray,
I'll be,
A human being,
Stay,
With me,
Have faith,
That I can change for you.
Mutta SWJ ei tunne ironiaa tai monitulkintaisuutta.
Mitä tästä kaikesta opimme?
No, yksikään musiikkiin tai nörtteilyyn liittyvä alakulttuuri ei oikeasti ole rasististen valkoisten miesten fasistinen linnoitus joka on murrettavissa käymällä aggressiivisesti sen edustajien kimppuun mahdollisimman henkilökohtaisesti. Ihmiset nyt harrastavat mitä harrastavat aivan vapaaehtoisesti. Alakulttuureissa on perinteisesti ollut se progressiivinen aktivistiporukka, provosoivat pahat pojat, intohimoiset mutta introvertit nörtit ja mukana huvikseen hengaava bileväki. Vasta internet on tuonut nämä ryhmittymät mielipiteineen kiusallisen lähelle toisiaan. Äkkiä he ovat hyvin tietoisia toistensa olemassaolosta ja raivoissaan siitä, että heidän harrastuksellaan on vääränlaisia faneja vääränlaisin mielipitein. Väärät mielipiteet ovat vain klikkauksen takana.
Mutta pirstaloitunut fanikulttuuri ei istu sen enempää narratiiviin edistyksestä kuin edistyksen vastustamisestakaan. SJW-myrsky raivoaa aikansa lattemukissa ja jatkaa sitten matkaansa. Skenen suuriin nimiin sillä lopulta ei ole mitään vaikutusvaltaa. Identiteettipolitiikkaa harrastavat hälisevät aikansa, media julkaisee pari asiavirheitä vilisevää artikkelia ja sitten koko asia unohtuu. Aina tapahtuu jotain uutta - tiedemies pitää vääränlaista t-paitaa esimerkiksi.
Miksi näissä jutuissa on niin usein kyse t-paidoista?
Lauantain kunniaksi bilemusaa kyseenalaisilla sanoituksilla!
https://www.youtube.com/watch?v=qptePC1x0YQ
