Valtavirtamedia on usein väärässä

Viime aikoina kun on puhuttu paljon "fake news"- ilmiöstä ja siitä, miten hurjia salaliittoteoriasivustoja internetistä löytyy vakavasti otettavan median valepuvussa. Toinen uutisiin ja mediaan liittyvä debaatti liittyy valtavirtamedian omaan epärehellisyyteen ja heppoisuuteen. Aloin itse lukea sanomalehtiä hyvin varhaisessa teini-iässä ja jatkoin internetin myötä suurten sanomalehtien nettisivujen seuraajaksi. Viime vuosina olen tietoisesti vähentänyt sanomalehtien ja uutisten lukemista, mutta en luota myöskään mihinkään vaihtoehtosivustoon. Koska harrastan autis intensiivisesti ja perehdyn perusteellisesti kaikenlaisiin marginaalinörttelilyihin tiedän yleensä monesta asiasta enemmän kuin sanomalehti tai valtavirtaa edustava uutissivusto. Tämä noin yleensä saa minut epäilemään, että valtavirtamedia ei osaa raportoida paljon mistään oikein ja rehellisesti ja törmätessään asioihin, joita ihmiset harrastavat ja varsinkin uusiin ja valtavirran ulkopuolella oleviin mediamuotoihin se tuntuu lähtevän aivan avoimen pahantahtoiseen hyökkäykseen pysyäkseen mahdollisimman relevanttina. Kaikelle kansalle näkyvin osa tästä taipumuksesta ovat skandaalinhakuiset klikkiotsikot, mutta nörttikulttuurin harrastaja huomaa pian myös, että hänen harrastuksensa rikkovat uutiskynnyksen lähinnä negatiivisessa muodossa.

Teininä luotin kyllä, että se, mitä sanomalehdissä sanottiin oli totta. Ensimmäinen kolaus oli Bill Clintonin seksiskandaali, joka sattui vaihto-oppilasvuodelleni. En ollut uskoa silmiäni, miten sukulaisteni kotiin tulevat sanomalehdet puolustivat presidenttiä. Jopa todella kummallisilla ja noloissa tavoilla, kuten kirjoittaen artikkeleita siitä, miten sivistyneessä Euroopassa rakastajattaret kuuluvat poliittiseen kulttuuriin ja vain sivistymättömät punaniskat kyttäävät poliitikkojen syrjähyppyjä. Yritin pitkään lukea tasapainon vuoksi samana päivänä samat uutiset oikeisto-ja vasemmistolähteistä ja ajattelin, että totuus lienee jossain puolivälissä. Mutta nyt olen luopunut tuostakin.

Mitä harrastuksiin tulee, mangaharrastajana laitoin merkille, miten suomalainen media uutisoi 2000-luvun alussa kyseisestä sarjakuvamuodosta.

Myöhemmin huomasin, että mitä tahansa harrastinkin, valtavirtamedia jossain vaiheessa uutisoi aiheesta todella typerällä tavalla. Japanilainen populaarikulttuuri varsinkin tuntui ahdistavan lehtiväkeä, tosin pelaajilla, joihin en itse lukeudu, lienee samanlaisia kokemuksia omasta harrastuksestaan. Tämä liittyy myös kirjallisiin harrastuksiini. Spefi ei juurikaan esiinny valtavirtamediassa (jotain leffauutisia lukuunottamatta) muuta kuin jotenkin ongelmallisena aiheena - Guardian esimerkiksi on julkaissut lukemattomia artikkeleita genreni väitetystä seksismistä ja rasismista eikä juurikaan uutisoinut spefitapahtumista ennen kuin tapahtumat valtasi ärsyttävä skenedraama. Tuosta kaikesta saa helposti sellaisen mielikuvan, että valtavirtamediaa ärsyttää ajatus siitä, että muilla olisi hauskaa. Youtube on ollut myös valtavirtamedian hampaissa, milloin mistäkin syystä, nyt viimeksi Youtuben suosituimman sisällöntuottajan natsivitsien takia. 

Alan puolesta olen huomannut, että historiaan liittyvät artikkelit ja uutiset ovat usein jotain nykyaikaan liittyvän agendan ajamista mutkia suoriksi vetäen, taidepuolella uutisoidaan mahdollisimman hyvin median ideologiaan istuvista taiteilijoista ja niin edelleen. Ei tuossa muuten, mutta minä -maksan- halusin tai en, esimerkiksi BBC:n asenteellisesta ja asiavirheitä vilisevästä tuotannosta. Muuten saan sakot! 

Tämä on siinä mielessä harmillista, että olen tosiaan itselleni luonteenomaisesti harrastanut median seuraamista nuoresta asti. Aluksi pidin mediaa luotettavana, mutta nyt, saatuani kunnioitettavat tahot kiinni valehtelusta, mustamaalaamisesta, propagandasta, asiavirheistä ja tunnepitoisesta manipuloinnista en voi luottaa mediaan ollenkaan. Jos niihin asioihin liittyen, joista itse tiedän, tehdään niin paljon virheitä, miten voisin luottaa, että itselleni tuntemattomista asioista       uutisoitaisiin oikein? 

Ainoan poikkeuksen muodostavat silloin tällöin Helsingin Sanomien Kuukausiliite  ja Guardianin The Long Read. Uskonkin, että ongelman takana on lähinnä media-alan aikataulut, kun kiireellä väännetään artikkelia, ei niin ehdi tehdä kunnon tiedonhakua. Ja kun pitää kilpailla yleisöstä kaiken uuden median kanssa.