Tiedätte varmaan kaikki ne somekliseet 50-luvusta - ahdistavaa yhtenäiskulttuuria, isoja hameita ja jenkkijuttuja, jotka eivät ole välttämättä ikinä mitenkään liittyneet oman kulttuurimme 50-lukuun. Vaikka itse alan puolesta tiedän ettei somekliseillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa tuli itselleni pienenä yllätyksenä että 1956 julkaistu Stars My Destination (myös nimellä Tiger Tiger) oli kosmiset mittasuhteet saavaa väkivaltaista ja kyynistä kyberpunkia. Oliko 1950-luvulla muuten sisältövaroituksia kirjoja varten? No, nykyään tämä keräisi koko sarjan.
Tarina sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat oppineet teleportaation ja siirtyvät ajatuksen voimalla paikasta toiseen tietyin rajoituksin. Osalla on myös erilaisia telepaattisia kykyjä. Kaikki nuo kyvyt sekoittavat yhteiskunnan eri tavoin ja yhteiskunta on sellainen kyberpunk-todellisuus - suuryhtiöt hallitsevat lähes kaikkea, on erilaisia tekniikoita muuttaa kehoa ja mieltä, outoja kultteja ja rikollisryhmiä, oikeastaan mikä tahansa kyberpunklisee löytyy jo tästä ja osa niistä on hyvin inhottavia (erityisesti en tykännyt huumeesta, minkä avulla porukka toteutti jonkinlaista painajaisversiota furrymeiningistä tai retriitistä, missä tuhottiin kaikki aistit)
Aloitetaan klassikoista. Kirjan idea on avaruusversio Monte Criston Kreivistä - tavallinen avaruusaluksen työmies Gully Foyle on ainoa eloonjäänyt aluksellaan ja nähdessään saman yhtiön aluksen lentävän ohi reagoimatta hänen hätäsignaaliinsa hän vannoo selviytyvänsä hengissä ja omistautuvansa kostolle. Monte Criston tapaan hän päätyy vankilaan, pakenee sieltä ja esiintyy seurapiirimiehenä päästäkseen vihollistensa lähelle. Kirjan alkuperäinen nimi ja tiikeritematiikka liittyy tietenkin William Blakeen. Kirja on usein valittu parhaaksi scifiromaaniksi ja sen vaikutteet näkyvät niin kyberpunkissa (vaikka Altered Carbonissa ja Akirassa) kuin avaruusoopperassakin (samanlaisia juttuja kuin vaikka Expansessa).Olen usein selostanut teoriaani siitä, että kyberpunk on romantiikan perillinen omalla aikakaudellamme (esim täällä https://skrolli.fi/?s=kyberpunk ) ja Stars My Destination on siitä todella hyvä esimerkki:
Amoraalinen ja ihmeellisiä kykyjä omaava antisankari - check
Epätoivoisia romanssikuvioita - check
Rappeutunutta eliittiä ja rikollisliigoja - check
Subliimeja maisemia ja näkyjä - check - lopussa on todella mieleenjäävä kohtaus, jossa antisankarimme rakastettunsa kanssa ihailee Maan ja sen siirtokuntien välisen sodan aiheuttamaa ydintuhoa.
Scifiä vaivaa usein tunnetusti latteat ja ikävystyttävät henkilöt, mutta Besterillä ei ole ikinä tätä ongelmaa, Gully Foylen raivokas persoona on niin voimakas, että se -sananmukaisesti-loikkaa ulos sivuilta loppua kohden. En maininnutkaan vielä aiemmin kirjan modernistisia typografisia kokeiluja! Myös muut henkilöt ovat mieleenpainuvia mutta yksikään ei oikeastaan mukava - tosin ammattirikollisen Jisbellan ja tiedemies Dagenhamin suhde, jota haittasi jälkimmäisen radioaktiivisuus oli minusta sympaattinen. (Ehkä tuo ydintuhoteema ja radioaktiivisuus ovat tässä sitä eniten fiftaria vaikka kumpikin ovat toki myös ajattomia kuten oman naapurimaamme aiheuttama uhka osoittaa) kaikki sivuhenkilötkin olivat kiinnostavia. Piirrustin Foylesta ja hänen ihastuksensa kohteesta, vain energia-aallot näkevästä albiinosta Oliviasta pienen fanitaidekuvankin.
Tämä on juuri sellaista scifiä mistä tykkään - tuttu tarina (klassinen kostokuvio) yhdistyy eksentriseen henkilökaartiin ja mielikuvitukselliseen universumiin. Kirjasta olisi mahtavaa saada suuren budjetin TV-sarja jossa sen universumia ja kulttuuria avattaisiin huolellisesti -tosin sen olisi pakko olla k18. Lupa edgyillä ja rankistella!
Itselleni ainoa miinus tuli pienestä koosta. Yleensä pidän lyhyistä kirjoista eikä minulla ole aikaa lukea niin tiiliskiviä ja siihenhän klassikkokausi sopii koska tämäkin kirja oli aluksi jatkotarina lehdessä ja tuohon tyyliin liittyy kompaktius. Mutta tässä oli nyt vain niin paljon hienoja teemoja ja henkilöitä, mistä olisin halunnut tietää enemmän. Olisin halunnut tietää enemmän siitä vihollismaailman agentista, joka esiintyi lakimiehenä ja jolle Foyle yritti antautua omantunnontuskissaan. Olisin halunnut tietää enemmän siitä miksi uskonnot oli kielletty. Enemmän Jisbellan taustoista. Enemmän kiinalaisesta agentti Yeosta etc.
Arvostelujen perusteella joillekin lukijoissa on tökkinyt kirjan kuvaus naisten asemasta - teleportaatio on aiheuttanut niin paljon rikollisuutta ja väkivaltaa, että eliitti sulkee tyttärensä kokonaan maailmalta. Arvosteluja "naiskuvasta" en ymmärtänyt yhtään, siis siitä että yksikään nainen ei ollut sympaattinen - koska ei ollut kukaan mieskään! Kirjoittiko Bester edes ikinä kivoja tyyppejä? Olen lukenut häneltä vain kaksi kirjaa ja kummassakin on aika ikävä henkilökaarti.
Luin tämän tarinan ensimmäistä kertaa paljon nuorempana enkä muistanut siitä niin paljon (vain typografiallinen sekoilu lopussa ja se kauhea aistiton retriitti olivat jääneet mieleen) mutta bongasin tarinasta aina välillä juttuja, joita olen käyttänyt omassa kirjassani Pyhän maailman lapset. No, en ole todellakaan ainoa.
Suosittelen kirjaa kaikille oudon spefin ystäville!
